Marian työharjoittelujen 2021-2022 blogi

Tätä kirjoitettaessa meneillään on syventävien th-harjoittelujeni viimeinen viikko. Tai oikeastaan viimeiset 3 päivää. Pitkä jakso ja rankka syksy siviilielämän puolella painavat päälle ja ilmassa on väsymystä vaikka muille jakaa, mutta tunnelma on silti hyvä. Kun mietin sitä tilannetta mistä lähdin elokuussa näihin harjoitteluihin, olen oppinut ja kehittynyt valtavasti. Itsenäisen vastaanoton pitäminen jännitti melkoisesti, jopa vähän pelotti. Nyt ei enää. Myös niitä äitiysneuvolan taitoja on tullut ja pystyn nyt sekä lasten- että äitiysneuvolan käynnin toteuttamaan itsenäisesti ja se on itselleni merkittävä saavutus. Kun olen tullut neuvolamaailmaan täysin erilaisesta systeemistä nimeltä sairaalamaailma, olen aloittanut tämän puolen lähes nollasta. Toki jonkinlainen mielikuva oli 2000-luvun alkupuolen harjoittelujaksosta Haapaveden neuvolassa. En osaa sanoa onko sairaalatyöstä ollut enemmän haittaa kuin hyötyä täällä, välillä on tuntunut, että haittaa enemmän kun sairaalassa joutuu oma huomio jakautumaan niin moneen asiaan yhtä aikaa, täällä sen sijaan on saanut ottaa asian ja asiakkaan kerrallaan. Siihen kesti oma aikansa oppia. Hyötyä tietysti on siitä, että kokemusta asiakkaiden kohtaamisesta.

Terveydenhoitajan taitojen lisäksi ilahduttavaa on ollut myös se, että näin pitkän jakson aikana on saanut seurata jatkumoa asiakkaiden ja heidän perheidensä elämässä. Esimerkkinä tästä mainittakoon vauva, jonka luona kävin synnytyksen jälkeisellä kotikäynnillä. Tämä vastasyntynyt vieraili nyt neuvolassa 2 kk iänmukaisella tarkastuksella. Oli hienoa nähdä lapsen kasvu ja kehitys ja samalla vanhempien kasvaminen äidiksi ja isäksi. (Vauva oli perheensä ensimmäinen lapsi)

Neuvolatyön  hyvistä puolista pystyy nyt alkaa nauttimaan kun osaamista on tullut. Ehdottomasti parasta työssä ovat asiakkaat. Myös työkaverit ja työyhteisö täällä Lohtajalla on oikein  mukava ja lämmin.

Palaan blogiini kommentoimaan vajaa 2 viikkoa kestäneiden rokotuspäivien jälkeen. Eli näiden kuluneen kahden viikon aikana olen ollut mukana ilman ajanvarausta toteutettavasta rokotustoiminnassa.  Mielestäni tämä on opiskelijallekin sopiva kokemus sillä rokotuksilla oma rokottamistekniikka hioutuu kohdilleen. Itsenäisesti ei tietysti voi olla rokottamassa, mutta valmiin terveydenhoitajan työparina.

Loppuharjoitteluni jatkan tästä päivästä eteenpäin neuvolan puolella. Täytyy vielä kerrata omat tavoitteet lähestyvää loppuarviointia silmällä pitäen. Huolimatta kaikista matkalla olleista vastoinkäymisistä olen tyytyväinen omaan oppimiseeni ja kehittymiseen, valmiudet itsenäiseen työskentelyyn on saatu ja paljon pelkoja ja jännityksiä selätetty siihen nähden mistä lähdettiin liikkeelle tämän pitkän jakson alussa elokuussa 2022.

Blogissani on ollut hiljaista jonkin aikaa. Oman lapsen sairaalareissun takia tuli pitkiä poissaoloja ja harjoitteluni kuvioita piti muokata uusiksi: Alunperin olisin ollut jo lopettelemassa tätä jaksoa huomenna 4.11., mutta jatkan vielä marraskuun loppuun harjoittelua. Olemme ohjaajani Seijan kanssa päässeet oikeastaan vasta tällä viikolla olemaan yhtä aikaa töissä koko viikon, paitsi perjantait kun Seija on poissa. Kaikki nämä sairastellut ja vastoinkäymiset ovat tehneet tästä harjoittelusta todella rikkonaisen, mutta toivottavasti loppuaika sujuu normaalisti.

Osana harjoittelua olen menossa mukaan influenssarokotuksille kahden seuraavan viikon aikana. Sen jälkeen jatkan vielä täällä Lohtajan neuvolassa harjoittelua. 30.11 olisi viimeinen harjoittelupäivä.

Itsenäistä terveydenhoitajan vastaanottoa olen viime viikkoina pitänyt aina kun se on ollut mahdollista. Koskien sekä äitiysneuvolaa että lastenneuvolaa. Totta kai edelleen jännitän muistanko kaikki asiat, mutta runko-ohjelma on tukena ja vastaanotto onnistuu. Kysyttäessä apu on lähellä. Hyvällä mallilla ovat asiat vaikka välillä tuntui toivottomalta koko harjoittelu, koska en edes päässyt tulemaan paikan päälle kun piti olla lapsen kanssa sairaalassa. Nyt kun koti-asiat ovat kunnossa ja lapset terveenä on  mahdollista jatkaa normaalia arkea ja tätä harjoittelua. Välillä on harmittanut paljon kun esim. unohdin 3-vuotiaalta tarkistaa lähinäön, mutta ohjaajien avulla siitäkin selvittiin ja lapsen tietoihin kirjattiin, että vanhempien havaintojen mukaan näössä ei ole ongelmaa, vaikka näkö jäikin tällä kertaa tarkistamatta. Pieniä yksityiskohtia tuntuu vielä vaikealta muistaa kun vasta alkaa hahmottamaan kokonaisuuksia.

Neuvolatyössä ehdottomasti parasta ovat edelleenkin asiakkaat. Moni lapsi-asiakas tuo hymyn huulille. Ja on ollut myös niitä tapauksia, joita on pohdittu yhdessä ohjaajan kanssa jälkikäteenkin, että mitenkähän lapsen asiat jatkossa menee ja aina tietysti toivoo, että lapsi saisi tarvitsemansa avun. Haasteellista tällä viikolla käynneillä on ollut se, että jos vanhemmat ovat vähäpuheisia niin miten saada irti  kaikki se tieto mitä tarvittaisiin tietää. Erilaiset ihmiset avautuvat asioista eri tahtiin ja se näkyy tässä työssä. Ohjaajien kanssa on käyty keskustelua aiheeseen liittyen myös siitä näkökulmasta, että ei voida tietää mitä asioita vanhemmat jättävät kertomatta.

Huomenna vielä neuvolan päivä ja sitten rokotusviikkojen jälkeen viimeiselle pätkälle neuvolatyötä.

Tämän harjoittelun repaleinen alku näkyy vielä jatkuvan: olen itse ollut sairaana ja ohjaajani myös.  Tällä viikolla on ehtinyt olla sairastelujen lisäksi itsenäistä vastaanottoa ja moniammatillisiin tiimeihin perehtymistä yhteistyöpalaverien kautta. Maanantaina oli ravitsemusterapian ja neuvoloiden yhteistyöpalaveri. Siinä tuli selkeästi esille ne tilanteet, milloin neuvolan terveydenhoitaja voi olla yhteydessä ravitsemusterapiaan ja ohjeistettiin myös lähetteen tekemistä.  Loppuviikosta kun olin taas tervehtynyt, olin myös ehkäisyneuvolan puolella. Ehkäisyasiakkaiden lisäksi pääsin osallistumaan aikuisten matkailijoiden rokotuksiin, joita oli muutama ja lisäksi sain tuolta matkaan hyvää kirjallista materiaalia matkailijoiden rokotuksiin liittyen. Eli oppia on kuitenkin tullut, vaikka sairastelu vei 2 työpäivää minulta tällä viikolla. Osallistuin myös influenssarokotus-infoon, koska menen sinne muutamaksi päiväksi varsinaisen harjoittelujakson jälkeen tekemään puuttuvia harjoittelutunteja.

Myös omia tavoitteitani olen väliarvioinnissa saadun palautteen perusteella muokannut selkeämpään muotoon. Hyvillä mielillä jatketaan ensi viikkoon!

3. viikko työharjoittelua täällä Lohtajalla alkoi tänään. Huomenna on jo väliarviointi ja huomasin omaa arviointia kirjoittaessani, että taitoja on jo tarttunut mukavasti matkaan. Olen tyytyväinen siihen, että vastaanoton pitäminen itsenäisesti ei enää jännitä ja olen jo muutaman äitiysneuvolakäynninkin tehnyt omatoimisesti. Lastenneuvolan puolen käynnit sujuvat mielestäni minulla mukavasti. Toki vielä joudun hakemaan ohjaajan apuun ongelmatilanteissa, esimerkiksi silloin kun 2-vuotias asiakas ei suostunut pituuden mittaukseen. Äitiysneuvolan käynneillä tarvitsen vielä ohjaajan tukea enemmänkin, mutta nyt kun raskaana olevia on ollut, on myös näitä taitoja päässyt harjoittelemaan. Myös käynteihin valmistautumista on nyt tullut, esim. ensimmäiselle äitiysneuvolan käynnille tulevalle odottajalle teimme edellisenä päivänä paperit valmiiksi.

Lohtajan neuvolan harjoittelujakso on alkanut mukavasti muuten, paitsi omien lasten sairastelun takia on pitänyt olla poissa 2 päivää ja se on kurjaa. Edellisen jakson palautteen perusteella olen alkanut täällä tekemään heti alusta lähtien mahdollisimman paljon itsenäistä vastaanottoa ja lasten neuvolan kohdalla se sujuukin mukavasti. Äitiysneuvolakäynnin kohdalla tarvitsen vielä enemmän ohjaajan tukea käynnin toteuttamiseen.  Äitiysneuvolakäynnin perusrungon hahmottaminen onkin lähiaikojen tavoite, jotta pystyn siinäkin itsenäiseen työskentelyyn jatkossa.

Viime viikolla oli myös keskusneuvolan harjoittelujakson loppuarviointi tiistaina ja siinä yhteydessä olen kirjannut itselleni ylös asioita loppuharjoittelua varten. Ylipäätänsä neuvolakäynteihin liittyen ohjaajani Paula muistutti, että tekisin neuvolakäynteihin tarvittavat valmistautumiset etukäteen hyvissä ajoin, esim. tarvittavien materiaalien kerääminen. Kirjasin itselleni myös, että muista varata asiakkaan seuraava neuvola-aika. Tästä kävimme keskustelua, että etukäteen kun tekee kaikki mitä voi niin vastaanotto tilanne sujuu jouhevasti eikä aika lopu kesken.

Myös omasta tietosuojasta ja sen turvaamisesta keskusteltiin loppuarvioinnissa ja sain tähän hyviä ohjeita, että omia kokemuksia voi tuoda esille, mutta pitää olla tarkkana siinä, että oma selusta pysyy turvattuna. Että siviiliminä ja ammattiminä pysyvät erillään. Tähän myös täytyy jatkossa kiinnittää huomiota, koska olen kova puhumaan ja tottunut erilaiseen keskustelukulttuuriin sairaalatyössä aikuisten kanssa. Neuvolassa ollaan ns. ”herkemmillä vesillä”  kun on lasten asiat käsillä ja raskaana olijat myös ovat haavoittuvainen asiakasryhmä. Sain myös vinkkejä siihen millä sanamuodoilla ja kuinka omia kokemuksia voi turvallisesti tuoda esiin silloin kun asiakastilanne sen sallii.

Kliinisiä taitoja, joita vielä toivon oppivani lisää, ovat lasten kuulon tutkiminen ja äitiysneuvolan käden taidot. Viime tiistaina sainkin harjoitella kuulon tutkimusta lapselta ja se  myös onnistui todella hyvin, koska asiakkaana oli hienosti keskittyvä ja reipas 6-vuotias eskarilainen.

Tätä kirjoitettaessa on 2.harjoitteluviikon ensimmäinen päivä menossa, joten palaan tämän blogin pariin kuluvan viikon aikana lisäpostausten merkeissä.

Viimeistä harkkaviikkoa on hankaloittanut siviilissä lasten sairastelut, joiden takia olen  joutunut olemaan pois. Jokainen poissaolopäivä harmittaa, mutta tavoitteeni 6 op tästä harjoittelusta tulee täyteen joka tapauksessa. Onneksi on kuitenkin niitä äitiysneuvolan käyntejä tullut, joihin olen päässyt mukaan. Äitiysneuvolan käynneillä on ollut  mukavaa päästä opettelemaan kädentaitoja, sikiön sydänäänten kuuntelua, kohdun tunnustelua ja sf-mitan mittausta. Kohdun tunnustelu vauvan asennon selvittämiseksi on kyllä vaikeaa, samoin sf-mitta, koska vauvat saattavat liikkua hyvinkin paljon kohdussa tutkimisen aikana. Mutta mukavaa päästä näitäkin asioita harjoittelemaan ja kartuttamaan omaa osaamista.

Ohjaajani Paulan kanssa ollaan läpikäyty erityistilanteisiin liittyviä ohjeistuksia nyt kun on ollut hiljaisempia päiviä viime viikon loppupuolella ja tämän viikon alkupuolella. Esim. lähetteiden tekemistä ja sitä mitä kaikkia yhteistyötahoja ja palveluita on neuvolatyössä asiakkaille ja perheille tarjottavissa. Neuvolan terveydenhoitajan tulisi olla perillä esim. seurakunnan tai muun kolmannen sektorin tarjonnasta lapsiperheille, perhekerhoista jne. Perhetyötä ja lapsiperheiden kotipalvelua tarjotaan neuvolasta usein asiakkaille ja näitä perheet ovat myös käyttäneet, asiakkaatovat kertoneet kokemuksiaan näistä käynneillä. Tähän olisi hyvä itselläni tutustua myös paremmin, että mitä kaikkea Kajaanissa on tarjolla, jotta voisi sitten suositella niitä asiakkaille/perheille. Paulan kanssa on myös käyty läpi myös niitä sellaisia poikkeustilanteita, joita olen itse miettinyt mielessäni, mitä neuvolatyössä voi tulla vastaan. Esim. mitä tehdä jos lapsen kasvukäyrät menevät yli tai ali, miten nopeasti pitää reagoida ja kuinka asiaa tulee viedä eteenpäin.

Lastenneuvolan käyntien osalta on jo  muodostunut itselleni jonkinlainen käsitys siitä (joskaan ei täydellinen) mitä perusasioita käynnit pitävät sisällään ja miksi mitäkin tehdään. Täällä kaikki terveydenhoitajat ovat puhuneet meille opiskelijoille kokonaisuuden ymmärtämisen tärkeydestä ja siitä, että käynneillä terveydenhoitajalla olisi hyvä olla ” tuntosarvet” päässä, sensitiivisyyttä huomata pitääkö joku asia ottaa puheeksi jne. Tämä on jokseenkin rauhoittavaa, koska opiskelijana itse stressaa siitä, että muistaako kaikki tärkeät asiat kysyä ja tehdä. Itselleni tämä ensimmäinen erä näitä syventäviä neuvolaharjoitteluita on kyllä tuonut mielenrauhaa ja poistanut jännitystä. Hektiseen sairaalamaailmaan verrattuna asiakkaille on oma aikansa varattuna kullekin eikä neuvolassa tarvitse sillä tavoin pelätä, että jotain vaarallista tai vakavaa tapahtuu asiakkaalle, jos en huomaa/havaitse jotain asiaa. Versus esim. elintoimintojen tarkkailu päivystyspoliklinikalla missä työskentelen.

Myös lasten rokottamiskokemuksia on tullut ja siihen olen tyytyväinen. Tästä on hyvä jatka eteenpäin kun pahin jännitys/lievä pelko jopa on poistunut lasten rokottamisesta. Vaikka niitä vaikeitakin tapauksia rokotustilanteissa on ollut. Myös se ei pelota enää täällä, että pitää olla yksin vastaanottohuoneessa asiakkaan kanssa, jota jännitin alussa paljon. Aina on oven takana tai jossain lähellä kollega, jolta kysyä apua tarvittaessa. Hyvillä mielin siis ensi viikolla Lohtajan neuvolaan ensiviikolla ja teen vielä viimeisen postauksen tähän pompsiin perjantaina, kaksosten päivä ja muuta mielenkiintoista on vielä tällä viikolla luvassa.

Tämän keskusneuvolajakson väliarviointi oli viime viikon perjantaina kolmannen harjoitteluviikon lopuksi. Omatoimista vastaanoton pitämistä olisi tarkoitus nyt näinä viimeisinä viikkoina lähteä tekemään ja sitä olen lastenneuvolan käynneillä tehnytkin. Olemme myös ohjaajani Paulan kanssa käyneet läpi ohjeistuksia ja toimintamalleja erilaisiin asiakastilanteisiin liittyen. Paulan kanssa on käyty läpi lastensuojeluilmoituksen tekoa, mistä kaavake siihen löytyy ja millä kriteereillä se tehdään. Myös lähetteiden tekemistä on käyty läpi. Ohjaajani Paula on myös kertonut terveydenhoitajan työn itsenäisyydestä ja näyttänyt kuinka terveydenhoitajat luovat itse itselleen työviikot ajanvarauskalenteriin jne. Tämä eroaa todella paljon omasta aiemmasta työstäni sairaalassa, jossa tilanne elää jatkuvasti sen mukaan kuinka paljon potilaita tulee sairaalaan hoidettavaksi. Sairaalassa tilanteita ja asiakasmääriä ei voi samalla tavalla hallita vaan tilanteet elävät jatkuvasti ja hoitajan on vain yritettävä selviytyä, oli sitten asiakkaita vähän tai todella paljon. Neuvolassa terveydenhoitaja voi omalla työsuunnittelulla vaikuttaa todella paljon siihen millaisiksi työpäivien kuormitus muodostaa, esim. ettei ota liian paljon käyntejä tai montaa työläämpää käyntiä samalle päivälle.

Harjoitteluni alkuviikkoina asiakkaina oli enimmäkseen lapsia ja perheitä, joissa asiat olivat mukavalla tasolla, puhuttiin ohjaajani kanssa Strömssö-meiningistä. Nyt tähän meininkiin on tullut muutosta, on ollut asiakkaita, joilla on päihde ja/tai väkivalta ongelmia kotonaan. Tässä päästiin sitten oikeasti ottamaan yhteyttä sosiaalitoimeen, onneksi yhteistyössä odottajan kanssa.  Ja lastenneuvolan asiakkaiden kohdalla on tullut myös tilanteita, joissa lasta ei ole saatu yhteistyöhön millään ja tarvittavia tutkimuksia ei ole voitu tehdä.

Äitiysneuvolan käyntejä olen koittanut löytää ja osallistua niihin mahdollisuuksien mukaan. Tällä viikolla toteutui 1.käynti äitiysneuvolassa, vaikka äiti ei ihan täysin ”enskari” ollutkaan, taustalla oli alkuraskauden keskenmeno, joka oli todettu rv 10 lääkärikäynnillä. Nyt tämä äiti oli kuitenkin uudelleen raskaana (mikä perheen toive olikin) ja tuli taas ensimmäiselle terveydenhoitajan vastaanotolle. Muut äitiysneuvolan käynnit ovat olleet h28 ja muita loppuraskauden käyntejä. Näillä olen päässyt harjoittelemaan kädentaitoja, sf-mitan ottoa ja vauvan asennon tunnustelua. Nämä tuntuvat aika hankalilta vielä.

Vähän harmittaa kun äitiysneuvola on jäänyt niin vähiin, mutta siihen olen tyytyväinen, että lastenneuvolan puolella olen päässyt rokottamaan ja opettelemaan sitä taitoa. Enää ei pelota lasten rokotustilanteet.

Lastenneuvolan terveystarkastuksia on ollut jo todella mukavasti tähän mennessä ja niinpä ohjaajani Paulan kanssa on etsitty ajanvarauskirjoista raskaana olevien käyntejä, jotta äitiyshuollon puoltakin saisi tässä harjoittelussa käynnistymään.  Loppuviikosta ainakin oli muutama raskaana oleva tulossa käymään.

Lasten terveystarkastuksissa olen nyt päässyt harjoittelemaan rokottamista, 5 kk-ikäisiä vauvoja olen rokottanut ja 6-vuotiaan lapsen. Pahin jännitys alkaa väistyä jo tästä. Olen myös aloittanut tekemään terveystarkastuksia omatoimisesti, 3-vuotiaan käynnillä olin itse terveydenhoitajana ja hain sitten ohjaajan mukaan sitten kun tarvin. Lene-tehtäviä olen päässyt tekemään monen lapsen kanssa, mutta kettu-testiä vielä en, koska monet lapset ovat päivähoidossa 3-vuotiaana ja kettu-testi on jo tehty siellä.

Ohjaajani Paulan kanssa on käyty yhdessä tavoitteeni läpi ja katsottu missä kohti mennään nyt . Paula suositteli minulle uutta Neuvo-tietokantaa, josta löytyy ohjeita, suosituksia ja tietoa lasten- ja äitiysneuvolatyöhön. Kävin Neuvossa katselemassa millaisia sisältöjä siellä on  eri-ikäisten terveystarkastuksiin nähden ja vertailin niitä Kainuun sotessa käytettäviin runko-ohjelmaan.

Käynneillä on tullut  nyt myös asiakkaita/perheitä, joissa kaikki ”ei ole mennyt niin kuin Strömsössä”. Monella lapsella on haasteita keskittymisen ja tarkkaavaisuuden kanssa ja tällaisten lasten kanssa esim. Lene-tehtävien teko onnistuu vain osittain tai ei onnistu ollenkaan. Lisäksi erilaisista taustoista neuvolaan tulevat lapset ovat herättäneet keskustelua ohjaajani kanssa, olemme pohtineet sijaiskotiin pysyvästi sijoitetun lapsen elämää ja biologisen äidin tuntemuksia, jne, jne.

Useimmilla lapsilla  ja perheillä menee kuitenkin hyvin ja mukavasti. Tällöin neuvolakäynnit ovat olleet nopeastikin läpikäytyjä. Vanhemmilta tulee paljon kysymyksiä päivittäisiin asioihin liittyen, esim. kuivan / atooppisen ihon hoitoon, yösyöttöjen vähentämiseen, raskaana olevan naisen ruokavalioon jne. Eli tällaisia ohjauksen tarpeita on ollut.

Neuvolatyössä tarvittavaa materiaalia ja tietoa on nykyään saatavilla netissä, joten olemme ohjanneet vanhempia etsimään tietoa sieltä. Esimerkkinä mainittakoon tuo raskaana oleva nainen, joka kyseli ohjausta siementen turvallisesta käytöstä. Hän oli löytänyt asiaan liittyen kahta erilaista ohjeistusta ja kyseli kumpaa niistä tulisi noudattaa. Ohjasimme häntä seuraamaan Ruokaviraston ohjeita. Eli terveydenhoitajan työssä pitää tietää se, mistä lähteestä luotettavaa tietoa ohjataan hakemaan.

Päivittelen äitiyshuollon puolen kuulumisia tähän blogiin vielä tällä viikolla. Lastenneuvolan osalta  minulla on tuntuma, että tästä pääsen hyvin eteenpäin rokotustaitojen suhteen ja että terveystarkastusten sisällöistä alkaa olla jo käsitys mitkä asiat ovat tärkeitä selvittää.

1.9. Blogiin nyt välipostaus vaikka tämä harjoitteluviikko ei ihan lopussa olekaan. Nyt tuntuu itsestä, että on jo päässyt tekemään jotain. Yleensä en opiskelijana viihdy kauan seuraajan roolissa vaan kaipaan päästä itse tekemään asioita. Kerran tai pari kun olen jonkin asian tekemisen nähnyt niin yleensä sitten haluan itse päästä opettelemaan, koska parhaiten opin itse tekemisen kautta. Tällä viikolla olen lastenneuvolan käynneillä opetellut mm. käyntien kirjaamista ja käynneillä tietysti olen myös kasvunseurannan mittauksia ottanut.

Minulla oli myös tavoitteena lasten rokottamisen oppiminen ja sitä olen nyt päässyt tekemään myös. Aihe on itselleni uusi ja jännittävä ja ohjaajan kanssa on valikoitu rokotettavia tätä silmällä pitäen. 1-vuotiasta lasta ja 5 kk ikäistä vauvaa olen päässyt ohjattuna rokottamaan. Tilanne tuntuu jännittävältä kun samaan aikaan pitäisi olla hyvä ja varma tekniikka ja pitäisi osata nopeasti pistää. Aikuisten rokottamiseen verrattuna lapsen rokottaminen on hyvinkin erilaista, haasteelliselta tuntuu eniten juuri, että pitäisi olla hyvinkin nopea samaan aikaan kun vielä tarvitsee paljon aikaa näppärän työskentelytavan ja oikean tekniikan löytymiseen. Lasten rokottamisessa haasteellista on, että lapset ovat liikkuvaisia ja kiemurtelevat ja oikean pistokohdan löytäminenkin on erilaista kuin aikuisilla. Tähän mennessä olen rokottanut lapsia reisilihakseen. Tämä on minulle yksi sellainen iso ja tärkeä tavoite, jota haluan harjoitella ja haluan oppia lasten rokottamisen.

Isompien lasten rokottaminen (4v. tai 6.v) vaikuttaa vielä haasteellisemmalta, koska tämän ikäiset osaavat pelätä jo rokotustilannetta ja heillä on myös todella paljon voimia laittaa vastaan. Rokotustilanteissa on tällä viikolla näkynyt ääripäitä: Erittäin rauhallisia lapsia ja sitten oli eräs lapsi, joka pelkäsi niin paljon rokotetta, että meitä oli 3 kiinnipitäjää ja silti nippa nappa rokotus saatiin annettu. Tällaisissa tilanteissa en ole ollut pistäjänä, koska olen vielä kokematon opiskelija ja tilanne on ollut hankala myös neuvolan konkarityöntekijöille.

Rokotteista haluan oppia myös lisää, nyt aluksi ensiksi pitää opetella kauppanimet, jotta tietää ottaa oikean valmisteen ja tietysti se pitää aina tarkistaa runko-ohjelmasta ja omalta ohjaajaltani, että mitä rokotteita tällä käynnillä pistetään. Nämä varmasti pikku hiljaa alkavat jäädä mieleen. Myös sitä olen koettanut kuunnella erityisen tarkalla korvalla, miten terveydenhoitajat ohjaavat vanhempia rokotuksen jälkeen, mitä reaktioita voi tulla ja miten niitä hoitaa. Esim. tarvittava kipulääkitys lapselle. 1-vuotisneuvolakäynnillä tulee 3 rokotusta yhteensä eli se on aika raskas käynti lapselle.

Lastenneuvolan puoli on ollut dominoiva tälläkin viikolla kun raskaana olijoita on niin vähän. Sovimme ohjaajani Paulan kanssa, että yritetään bongailla raskaana olijoiden käyntejä muiden terveydenhoitajien kirjoilta ja kysyä pääsisinkö heidän mukaansa vastaanottotilanteeseen. Ainakin huomenna tuntui muutama sellainen käynti olevan. Tietysti itse toivon, että pääsisin mukaan vielä muutamille ensikäynneille, erityisen hienoa olisi päästä mukaan käynnille, jossa vastaanotolle tulee ensimmäistä lastaan odottava äiti.

Lastenneuvolan puolella olen päässyt myös Lene-tehtäviä tekemään 4- ja 3-vuotiaan kanssa. Ensimmäisellä viikolla meidän lastenneuvolan asiakkaat olivat niin hyper-aktiivisia ja vilkkaita lapsia, että Lenen teko heidän kanssaan ei onnistunut. Lenessä on paljon sisältöjä ja tehtävien tekeminen vaatii pitkän keskittymisrupeaman myös niiltäkin lapsilta, joiden kanssa vuorovaikutus sujuu ongelmitta. Esim. eräs lapsi koko lähi- ja kaukonäön tutkimisen tylsäksi kun piti aina luetella samoja kuvioita ja lapselle olikin moitteeton näkö.

Myös ehkäisy- ja perhesuunnitteluneuvolan puolella olen tänään vielä lopun iltapäivää. Siitä kommentteja ja kokemuksia tähän blogiin tulossa myöhemmin.